Ei enää odotusblogi

Heippa

Niin kävi että tämä ei ole enää odotusblogi. Kerron tässä kirjoituksessa kokemastani keskenmenosta aika yksityiskohtaisesti päiväkirjatyyliin, eli varoituksen sana jos olet raskaana tai muuten herkässä mielentilassa. Myös jos et halua lukea surullista tarinaa, ehdotan että et lue seuraavaa kappaletta.

 Keskenmeno alkoi viime perjantaina runsaalla vuodolla, soitin terveyskeskukseen josta ohjattiin naistenklinikan päivystykseen johon piti soittaa ensin. Soittaessa kerrottiin että siellä on vain hätäpäivystys ja ultria ei tehdä ellei ole hengenhätää.. Maanantaina oli onneksi heti aamulla ensimmäinen neuvola. Menimme Iriksen kanssa ja säikähdin, kun huomasin että tuttu neuvolatäti olikin lomalla ja tilalla oli nuori tuuraaja. Tuuraaja oli kuitenkin todella mukava ja selvästi sopi työhön hyvin, sain akuuttiajan lääkärille parin tunnin päähän. Mummoni pääsi onneksi Iriksen kanssa siksi aikaa kun olin lääkärissä, lääkäri teki vain sisätutkimuksen ja kirjoitti lähetteen kätilö-opistolle ultraan sekä sanoi myös että kyllä tämä keskenmenolta vaikuttaa. Päätin, että menen kätilö-opistolle jonottamaan vasta seuraavana aamuna ja sain onneksi Irikselle hoitajan klo 12 asti. iltapäivällä heti lääkärin jälkeen alkoi krampit, olivat hyvin kivuliaita joten soitin miehelle että tulisi mahdollisimman pian kotiin.. Ilta meni kramppien kanssa, mies oli onneksi Iriksen kanssa ja kävivät yhdessä asioilla. En ottanut kipulääkettä, kun olin jotenkin tolaltani.. Huonosti nukutun yön jälkeen hoitaja tuli klo 7:30 ja mies heitti minut kätilö-opistolle ja lähti töihin. Oli aika selvää, että raskaus oli mennyt kesken ja halusin vain tietää että miten tästä eteenpäin. Pääsin onneksi lepohuoneeseen odottamaan ultrausta, kun oli aika heikko olo.. Torkuin ja luin lehtiä, klo 10 aikaan aloin ihmetellä että pitäisikö Irikselle hoitaa lastenhoitaja klo 12 jälkeenkin ja aloin soitorumbaan.. Päädyttiin siihen että mies lähtee töistä ja vie Iriksen mummolaan josta haen Iriksen sitten kun pääsen. Pääsin ultraan noin klo 13, jossa kohtu ulrattiin. Selvä keskenmeno ja kohtu ei vielä kokonaan tyhjentynyt. Sain mukaani kotiin tyhjennyslääkkeet ja kipulääkettä. Tuli todella lohduton olo kun koettelemus ei vielä ollutkaan ohi ja edellisen päivän kivut joutuisi kokemaan vielä uudestaan.. Hain sitten Iristä miehen vanhemmilta ja anoppi oli todella mukava, keitti teetä ja vaati että lepäisin hetken ennen kotiin menoa.Otin kipulääkkeet heti kun menin kotiin ja tyhjennyslääkkeet heti perään kun halusin jo että koko koettelemus olisi ohi. Lääkkeiden oton jälkeen otin Iriksen viekkuun ja mentiin päikkäreille todella rankan päivän jälkeen. Onnekseni kipulääkket auttoivat ja edellisen päivän kipuja ei enää tullut, mutta olin vaan ihan heikkona kait verenvuodon takia.. Tämä tapahtui tiistaina ja nyt olo tuntuu aika turralta ja ei hyvävointiselta, kai tämä tästä paranee kun on kevätkin tulossa. Vielä en osaa oikein ajatella muuta kuin keskenmenoa ja sitä vauvaa minkä toivoin tulevan. Mutta mielummin nyt ihan alkuvaiheessa tietysti kuin myöhemmin. Toivon vain että tämä koettelemus olisi nyt ohi. Kiitos jos jaksoit lukea ja toivon ettei kukaan muu joutuisi tätä kokemaan, vaikka harmillisen yleistä tämä taitaa olla..

Onneksi on tuo aivan ihana 1-vuotias tyttö <3, miten surullinen sitä olisikaan jos Iristä ei vielä olisi.. Ja onneksi on kevät tulossa ja välikausi, saa pukea ihanaan uuteen välikausihaalarin Iristä, taisi tulla vaan ostettua "vähän" reilua kokoa..